28.11.2015

Handen masennus ja siitä selviytyminen

Olin kuullut joskus puhuttavan siitä että kanikin voi masentua. En ollut koskaan vielä todistanut tätä, tai ainakaan suoranaisesti huomannut koskaan meidän kaneilla. Enkä jotenkin uskonut että kani voisi näyttää tuollaista asiaa niin selkeästi...


Kaikki lähti siitä kun Meemeli menehtyi tänä kesänä. Silloin Tamine ja Hande jäivät asumaan kaksistaan, kun olivat hetken jo tottuneet asumaan kolmistaan Meemelin kanssa. En osaa edelleenkään arvioida kuinka paljon kanit kaipaavat tai ikävöivät kuollutta kaveriaan, mutta suurta muutosta en huomannut, kun olihan Tamilla ja Handella vielä toisensa. Hande kuitenkin vähän laiskistui, kun Taminekaan ei ollut enään kova liikkumaan.

Parin kuukauden päästä toinen suuri suru kosketti meitä kun Tamine jouduttiin lopettamaan. Hande jäi nyt ihan yksin. Olin tosi harmissani Handen yksinäisyydestä, mutta kaikki yritykset totuttaa sitä Biankaan tai Vanttuun menivät jahtaamiseksi ja taisteluksi. Pelkäsin Handen puolesta, onhan sillä jo kohta 8 vuotta ikää, ettei vaan sattuis mitään haaveria totutusvaiheessa. Uuden kanin ottaminenkaan ei oikein ole tullut kyseeseen (edelleen on se tilanne, että kanit asuu isällä), joten Hande on nyt ollut muutaman kuukauden yksin.

Hoksasin aika pian Tamin poismenon jälkeen, että Handesta tuli vieläkin laiskempi, sitä ei kiinnostanut mun seura ollenkaan, ja se viihtyi tosi paljon häkissä. Ajattelin kuitenkin että tuo vaihe menisi ohi ja tein väärin: jäin odottamaan.

Nyt marraskuussa mulla vasta alkoi tulla ajatuksia Handea seuratessa, että voisko kyseessä oikeesti olla jotain masennuksen tyylistä.. Koitin kovasti keksiä Handelle jotain mielekästä puuhaa. Tilasin meille aiemmin pupujen pulmapelinkin, joka on kyllä nykyään kovassa käytössä :) Mutta ei se silloin alussa oikein Handea kiinnostanut.

Onneksi sain lopulta idean; meillä on yläkerrassa yksi huone käyttämättömänä, mun vanha huone. Kaneilta on sinne pääsy kielletty aiemmin siellä olleiden rojujen takia. Päätin kuitenkin päästää Handen käymään siellä, jotta saisi uutta tekemistä.

Ja yllättäin, tuosta päivästä alkaen Hande on ollut ihan eri pupu! :D Sen masennus kaikkosi sen saman tien, ja se tulee joka kerta innolla häkistä juoksemaan, kun tietää pääsevänsä tuonne huoneeseen. En tiedä voisko Hande muistaa tuon huoneen nuoruusajoiltaan, se oli se paikka jossa Hande vietti meillä ensimmäiset kuukautensa. :)

Handesta tuli tän kaiken seurauksena myös seurallisempi ja liikkuvaisempi, sekä omasta mielestäni sen ruokahalu parantui! "Masennusaikana" Handella ilmeni myös hilsettä ja se puhdisti itseään tosi usein, sekin näyttää nyt helpottaneen. (tutkittiin mikroskoopilla Handen hilsenäytettä eikä ainakaan mitään loisia koskaan löytynyt)

Oon niin onnellinen, että Handen masennukseen löytyi hyvä "hoitokeino". Se jää vielä nähtäväksi jääkö Hande loppuelämäkseen yksin, vai voisko vielä päästä kanikaverin kanssa asumaan, mutta nyt on ainakin helpottava nähdä ettei Hande ainakaan kärsi tästä tilanteesta. :) Oon aika varma siitä että se kanikaveri on kuitenkin paras "masennuksenpoistaja", mutta nähtävästi pienillä muutoksillakin voi olla hyötyä vanhan kanin aktivoimiseen!


Ei sattunut oleen kuvia "Handen vikristyshuoneesta" mutta tässä viimeisimpiä kuvia muualta Handesta. :D


1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Voi raukkaa. Onneks masennus lähti pois! :)

Lisää luettavaa: