15.5.2015

Missä olisin ilman kaneja?

Törmäsin tuollaiseen linkkiin, jossa siis otsikko suomeksi "14 syytä miksi kanit ovat hyväksi terveydellesi". Lukiessani tuota artikkelia sain kylmänväristyksiä ja onnenkyyneleitä kun muistelin hetkiä omien pupujen kanssa. :D


Voiko näille olla nauramatta?
Oon joskus miettinytkin, että missähän jamassa olisin ilman kaneja. Elämään kun mahtuu niitä huonoja aikoja, pettymyksiä, surua ja monenlaista negatiivisuutta. Joskus tuntuu että nuo eläimet, etenkin kanit on auttanut omalla terapeuttisuudellaan mua jaksamaan erilaisissa tilanteissa. Aina kun mieliala painuu syystä tai toisesta maan alle, mulla tulee heti tarve suunnata kanihuoneeseen. 

Ja vaikka kanit osaa aiheuttaa valtavasti päänvaivaakin, niin ihan jokainen kanihuoneessa käynti tuottaa vähintään yhden hymyn, onnen hetken tai naurahduksen. Toisinaan astuessa kanihuoneeseen ensimmäinen näky on lattia täynnä papanaa, potta myllätty likaisine puruineen lattialle ja revittyä tapettia on revitty taas vähän lisää. Ensimmäisen huokauksen jälkeen joku ihanista pitkäkorvista juoksee sun jalkoihin, nousee kahdelle jalalle, katsoo sua kauniilla silmillään ja haluaa herkkuja ja rapsutuksia. Ensimmäinen hymy sille päivää on taattu siinä vaiheessa, huolimatta siitä mikä sun mieliala on ollut koko päivän ajan, tai mikä siivo siellä huoneessa onkaan.

Rakkaat sisarukset <3 Ja revitty tapetti...
Kaneilta myös oppii todella paljon, kun jaksaa seurata niiden käyttäytymistä eri tilanteissa. Esimerkiksi oon aina ihaillut meidän kaniystävyksiä, jotka asuvat yhdessä. Niiden välille syntyy vahva side, ja oikean kumppanin osuttua kohdalle, rakkaus jatkuu aina kanin elämän loppuun saakka. Ja näin haluaisin itsenikin käyttäytyvän. :D Eli mallia vaan pupuista..

Oon oppinut kaneilta myös täsmällisyyttä. Toisinaan liian myöhäinen aamu-/iltapala aiheuttaa kaneissa tuimia katseita.. 


Tämä täytyy jakaa mullekin! Hande -08
Ja kuten tuolla linkissäkin on mainittu, kanit opettaa myös jakamista. Oon oppinut sen, että mitä tahansa syönkin, tai teenkin kanien läsnäollessa, mun pitää jakaa se niiden kanssa. Nuo uteliaat otukset kun haluavat tietää kaikesta kaiken, niiden pitää päästä maistamaan kaikkea ja olla kaikessa mukana.

Ja koska kaneilla on todellakin vahva oma tahto, olen myös oppinut sitä, että kaikkea ei saa mitä haluaa..  Jos kani ei halua pussailla ja halia, niin ei. Toisella kerralla sitten. Jos kani ei halua opetella temppuja, niin ei, joskus toiste... Jos kani ei halua sitä tai tätä, niin sitä ei silloin tehdä. Paitsi kynsienleikkaus. Se on tehtävä jokatapauksessa joskus. 

Puput opettaa myös rentoutumaan... Nuppu -04 
Mutta ennenkaikkea, mun elämässä kanit on olleet ja ovat vieläkin niitä parhaita ystäviä, stressin vähentäjiä ja terapeutteja. En voi väittää että kanilla olisi tunnetajua, mutta silti siihen jotenkin uskoo kaikkien näiden ihanien, rakastavien kanien omistajana. 

Linkissä muuten kerrottiin jonkun sanoneen, että kanit on pieniä enkeleitä, joiden siivet vaan on muuttuneet korviksi <3 


3 kommenttia:

Elina Greus kirjoitti...

Kiva postaus ja meilläkin tuo tapetin repiminen on hauskaa (kanin osalta)
Ollaan yritetty sängyllä ja lipastoilla peittää näitä kohtia xdd

Eve87 kirjoitti...

Hassua :D Oon seurannu sun blogia iät ja ajat ja vasta pari päivää sitten tajusin, että blogin takana on ihan tuttu ihminen :D

Sara H kirjoitti...

Ihana postaus :)

Lisää luettavaa: