24.5.2015

Tervetuloa Hops-Ontop's Kuwait eli Vanttu!

Nyt kävi näin, että meille muutti uusi pupulainen <3

Aloin jo talvella miettimään että Bianka tarvis taas kaverin, kun sen kaveri Kasperi menehtyi viime syksynä.. Uuden kanin hankkiminen tuntui kuitenkin vähän utopistiselta, ja se sitten jäi vaan kellumaan mun ajatuksiin. Nyt keväällä se ajatus taas nousi pintaan. Aloin haaveilemaan pienirexistä..

Näin joskus vuosia sitten kaninäyttelyssä ruskean pienirexin, ja oikeastaan silloin ekan kerran ihastuin tuohon rotuun. Nyt sitten löysin ilmoituksen myytävistä pienirex pojista, jotka sattuivat vielä olemaan väriltään ruskeita ottereita. :)

Viime yönä pupun kyyti saapui, ja sain ihanan kanipoikani kotiin! Ja oon ihan rakastunut :') Hänestä tuli sitten Vanttu. Vanttu on tosi reipas ja äärettömän utelias. Ehkä vähän hölmökin, ei ihan penaalin terävin kynä (joka siis passaa oikein hyvin meidän kaniperheeseen) :) Se on tämän päivän aikana jo mm. upottanut tassunsa vesikuppiin, tippunut pää edellä pahvilaatikon päältä (ei käynyt mitään :D), ja innokkaasti tutkiessa paikkoja pari kertaa kaatunut selälleen kurkotellessaan... Spurttilähtöjä myös kokeiltiin eteisen matolla. Silittelystä/koskettamisesta se ei oikein vielä välitä, mutta tulee mielellään tutkiin ihmisiä.

Vanttu joutuu heti parin kk:n päästä kastrointiin, ja sitten toivottavasti varoajan jälkeen pian Biankan kaveriksi. 

Pientä pupupoikaa vähän pelotti tuo mun suuri järkkärikamera, jonka takia en saanu montaa kuvaa.. :'D



Vanttu

19.5.2015

Muistoja: Jipun metsäretki








Jippu oli niin kaunis nuori puputyttö vuonna 2008 <3 Nää kuvat ja tää hetki metsässä on jäänyt mun mieleen jotenkin elävästi. Jippu pääsi tuolloin ekaa kertaa elämässään metsään, ja sehän oli pienelle uteliaalle pupulle ihan huisin mukava paikka!

Jipun ajatteleminen on yhä yli puolen vuoden jälkeenkin mulle tosi hankalaa... Mutta silti mun täytyy vähän väliä katsella sen kuvia ja muistella sitä ihanuutta. Järki sanoo että kaikki mun kanit on samanarvoisia, mutta jatkuvasti kaipaan eniten Jippua...

Onneksi mulla on tietokone täynnä kuvia siitä että voin välillä nyyhkytellä.. :') <3

15.5.2015

Missä olisin ilman kaneja?

Törmäsin tuollaiseen linkkiin, jossa siis otsikko suomeksi "14 syytä miksi kanit ovat hyväksi terveydellesi". Lukiessani tuota artikkelia sain kylmänväristyksiä ja onnenkyyneleitä kun muistelin hetkiä omien pupujen kanssa. :D


Voiko näille olla nauramatta?
Oon joskus miettinytkin, että missähän jamassa olisin ilman kaneja. Elämään kun mahtuu niitä huonoja aikoja, pettymyksiä, surua ja monenlaista negatiivisuutta. Joskus tuntuu että nuo eläimet, etenkin kanit on auttanut omalla terapeuttisuudellaan mua jaksamaan erilaisissa tilanteissa. Aina kun mieliala painuu syystä tai toisesta maan alle, mulla tulee heti tarve suunnata kanihuoneeseen. 

Ja vaikka kanit osaa aiheuttaa valtavasti päänvaivaakin, niin ihan jokainen kanihuoneessa käynti tuottaa vähintään yhden hymyn, onnen hetken tai naurahduksen. Toisinaan astuessa kanihuoneeseen ensimmäinen näky on lattia täynnä papanaa, potta myllätty likaisine puruineen lattialle ja revittyä tapettia on revitty taas vähän lisää. Ensimmäisen huokauksen jälkeen joku ihanista pitkäkorvista juoksee sun jalkoihin, nousee kahdelle jalalle, katsoo sua kauniilla silmillään ja haluaa herkkuja ja rapsutuksia. Ensimmäinen hymy sille päivää on taattu siinä vaiheessa, huolimatta siitä mikä sun mieliala on ollut koko päivän ajan, tai mikä siivo siellä huoneessa onkaan.

Rakkaat sisarukset <3 Ja revitty tapetti...
Kaneilta myös oppii todella paljon, kun jaksaa seurata niiden käyttäytymistä eri tilanteissa. Esimerkiksi oon aina ihaillut meidän kaniystävyksiä, jotka asuvat yhdessä. Niiden välille syntyy vahva side, ja oikean kumppanin osuttua kohdalle, rakkaus jatkuu aina kanin elämän loppuun saakka. Ja näin haluaisin itsenikin käyttäytyvän. :D Eli mallia vaan pupuista..

Oon oppinut kaneilta myös täsmällisyyttä. Toisinaan liian myöhäinen aamu-/iltapala aiheuttaa kaneissa tuimia katseita.. 


Tämä täytyy jakaa mullekin! Hande -08
Ja kuten tuolla linkissäkin on mainittu, kanit opettaa myös jakamista. Oon oppinut sen, että mitä tahansa syönkin, tai teenkin kanien läsnäollessa, mun pitää jakaa se niiden kanssa. Nuo uteliaat otukset kun haluavat tietää kaikesta kaiken, niiden pitää päästä maistamaan kaikkea ja olla kaikessa mukana.

Ja koska kaneilla on todellakin vahva oma tahto, olen myös oppinut sitä, että kaikkea ei saa mitä haluaa..  Jos kani ei halua pussailla ja halia, niin ei. Toisella kerralla sitten. Jos kani ei halua opetella temppuja, niin ei, joskus toiste... Jos kani ei halua sitä tai tätä, niin sitä ei silloin tehdä. Paitsi kynsienleikkaus. Se on tehtävä jokatapauksessa joskus. 

Puput opettaa myös rentoutumaan... Nuppu -04 
Mutta ennenkaikkea, mun elämässä kanit on olleet ja ovat vieläkin niitä parhaita ystäviä, stressin vähentäjiä ja terapeutteja. En voi väittää että kanilla olisi tunnetajua, mutta silti siihen jotenkin uskoo kaikkien näiden ihanien, rakastavien kanien omistajana. 

Linkissä muuten kerrottiin jonkun sanoneen, että kanit on pieniä enkeleitä, joiden siivet vaan on muuttuneet korviksi <3 


11.5.2015

Rusakoiden kevätriehat

Nämä on jo vähän vanhoja kuvia, mutta julkaistaan nyt kun mun oli alunperinkin tarkoitus! 
Huhtikuun lopulla meidän pihapiiriin tuli tämä ihana rusakko-kolmikko. Niitä oli hauska seurata, kun rallittivat menemään tuolla pusikoissa. Välillä tekivät valtavia loikkia ja "muksivat" toisiaan. Ilmeisesti tässä on nyt sitten ollut kaksi rusakkoherraa jotka taisteli neitirusakon huomiosta. :D Illalla/yöllä ne tulivat nukkumaan meidän takapihalle, lähelle taloa :)

Nyt toukokuussa näitä kavereita ei oo enään näkynyt. Jokohan on pesäpuuhat menossa jossain...


 







Ja eräänä toisena päivänä pihalle saapui myös jänispariskunta! Kuvassa tosin niistä vain toinen :)
Nyt mulle selkeni kunnolla miten erotan jäniksen ja rusakon toisistaan.. :D

6.5.2015

Biankan mahanpuruja ja ulkoilukuvia


Bianka-raukka oli elämänsä ekaa kertaa kipeänä pari viikkoa sitten.. Se oli onnistunut syömään pehmokaniltaan korvista palaset, ja ilmeisesti siitä saanut suolitukoksen. Onneksi jälleen kerran koti-ensiapu, eli parafiiniöljy ja mahahieronta auttoi! Seuraavana aamuna Bianka olikin jo täysin normaali.

Harmi vaan että tuon episodin jälkeen Bianka joutui luopumaan ainoasta pehmoisesta "kaveristaan"... Voi että haluaisin niin kovasti Biankalle taas ihan oikean kanikaverin. Mietinnässä on ollut Biankan totuttaminen Meemeliin tai Handeen, mutta kun en millään raaskisi erottaa tuota kolmikkoakaan.. :S Meemelin kanssa niitä jo kerran kokeilinkin yhteen, mutta Bianka on vähän liian raisu kaveri tuolle löppänälle Meemelille..



Sitten keväisempiin ja iloisempiin asioihin! Puput pääsi eilen ekaa kertaa tälle vuotta kunnolla ulkoilemaan! Ja voi sitä riemua taas... Sitä katsellessa toivoin vain että mulla olis mahdollisuus antaa niiden olla koko kesä ulkona, yötä päivää. Tässä kuvia Handen, Taminen ja Meemelin ulkoilusta. Innostuin samana iltana vielä käyttämään Biankaakin ulkona, mutta en muistanut silloin ottaa kameraa mukaan.






 
 

 


Lisää luettavaa: