21.7.2014

Totutussessio, Osa 2, videoita

Anteeksi, kirjoitan aina tosi pitkästi, lukekaa mitä jaksatte....

Eilen kokeilin toista kertaa yhdistää Taminen, Handen ja Meemelin. Ja kantapään kautta mentiin virheistä voittoon..!

Ensimmäiseksi päätin viedä kolmikon yhdessä ulos. Meillä on semmonen pieni n. 1m x 2m häkki, jossa ei ole mitään sisällä. Laitoin kaikki sinne, ja en edes oikeen tiedä mitä odotin. Pieni tila, ei kovin stressaava paikka kaneille jotka on ennenkin olleet ulkona, eikä mitään tekemistä. Muutakuin jahdata toisia ja aloittaa nylkytysalistus. Se oli oikee katastrofi, Tami ja Hande vuoronperään alisti toisiaan ja Meemeliä, ja Meemeli tyytyi olemaan alistettuna.
Eli tämä kokeilu jäi heti lyhyeen, pakkasin puput takaisin boksiin ja sisälle.

Kokeilemalla opin että tämä ei ole hyvä paikka totuttaa kaneja yhteen...
Päätin kokeilla samaa kuin viimeksi, eli pukuhuonetta. Jätin tosin Taminen rauhoittumaan boksiin kun sillä vähän keitti yli se pihalla tapahtunut. Annoin kuitenkin Meemelin ja Handen tutustella siinä. Tämä sujui jo paljon paremmin.
Hande välillä yritti nousta selkään. Välillä pojilla oli niin kovat "silmänpesut" taas että jouduin meneen väliin.. Tekevät siis niin, että ensin nätisti nuolevat mutta kohta nipistelevät toisia silmän alueelta.

Tulevat BFF:t??
En kuitenkaan kokenut mitään varsinaista edistystä siellä, joten pakkasin puput taas boksiin. Handen vein yksin kanihuoneeseen, ja annoin Taminen ja Meemelin jäädä tutusteleen yläkerran aulaan (joka on siis kanien yleistä vapaanaoloaluetta). Vaikka luulin että se ei olisi paras paikka tutustua, kun siellä on kaikki kolme ennenkin olleet paljon, ja siellä on paljon kaikkien kanien hajuja (+en ollut siivonnut joten lattia oli täynnä papanaa..).

Yllätyinkin sitten kuin hyvin Tami ja Meemeli tuli siinä toimeen. Kerran tai kaksi Tami antoi Meemelille "lähdöt" (ei kuitenkaan kamalan vihaisesti), mutta muuten ne jopa nukkuivat melko lähekkäin hetken, ja Meemeli kävi puhdistamassa Taminen silmät ja korvat.
Annoin niiden olla siinä jonkin aikaa, ja päästin Handenkin messiin..

Yhtään suurta nujakkaa ei syntynyt, vaikka Tami vähän hermostui siitä kun nyt olikin kaksi muuta kania paimennettavana. Se välillä äksyili Meemelille, mutta koitin aina häiritä jotenkin niiden nujakkaa, ja sain ne loppumaan. Hande ja Meemeli ei oikeastaan ottaneet ollenkaan yhteen. Oli aivan ihana nähdä vihdoin Meemelin silmissä se normaali kanin pilke ja iloisuus, kun se saa juosta kavereiden kanssa. Näki että kaikilla kolmella oli kivaa ainakin välillä. Tami otti spurttilähtöjä omalla hassulla tyylillään ja pojat juoksi taas vierekkäin tutkimassa paikkoja.

Tuli myös yksi ihana hetki, jolloin kaikki kolme pupua asettuivat toisistaan puolen metrin säteelle ja ottivat päikkärit. Hande jopa yhteen väliin heittäytyi kyljelleen Meemelin lähelle (katso video alla!). Handen luottamus taitaa siis ainakin olla kohdillaan! Koitin lopuksi antaa niille yhteisen iltapalan (katso tästäkin video), mutta Meemeli vähän pelkäsi tulla niin lähelle toisia syömään, joten päätin ne sitten laittaa omiin häkkeihinsä iltapalalle.

Tällainen tällä kertaa :D Itse oon enemmän kuin tyytyväinen, kun taas näytti niin hyvältä. Ja oon niin onnellinen Meemelin puolesta, kun se voi taas olla iloinen oma itsensä.. Ja tässä ne pari videota. Kuvaus"rekvisiitta" on aika kamalaa, lattia täynnä papanaa ynnämuuta, ja pojilla kauheet karvanlähdöt (Meemelilläki tuommonen ihme pörrö kasvanu selän päälle :D).



3 kommenttia:

weera kirjoitti...

Jaksoin ihan hyvin lukea tuon koko tekstin :). Kun teksti on mielenkiintoista kuten sulla, kyllä sitä jaksaa pidempiäkin tekstejä lukea!

Maria Lamminen kirjoitti...

Ihania kaneja, aloin lukemaan :)

Emppu kirjoitti...

Heippa. :) Kommentoinkin ensimmäistä kertaa tähän blogiin, vaikka oon kauemman aikaa jo ollut lukijana.
- Kirjoitit tosi sopivan mittaisesti mun mielestä tästä tutustuttamisesta... Se on välillä mukavampi lukea pitkää, kuin lyhyttä tekstiä.

Meilläkin kovaa tahtia noin vuoden yritettiin ns. "totuttaa" kahta naarasta, ja yhtä urosta keskenään. Kyllähän ne nyt tuolla häkeissään pärjäilee enemmän kuin hyvin! Tämä toinen naaras (nimeltään Liinu), oli todella pelokas ennen tätä viimeistä "totuttelukertaa". Nyt ei ole esiinytynyt (sanotaanko että ei ollenkaan) pelkoa, pientä arkuutta joissain asioissa.

Mä rakastan sitä, kun kani heittää selälleen ja pyörii maassa. Ja toi haistelu on juuri se ihanin "enne" tälle selälle heittämiselle. :D

Lisää luettavaa: