21.7.2014

Totutussessio, Osa 2, videoita

Anteeksi, kirjoitan aina tosi pitkästi, lukekaa mitä jaksatte....

Eilen kokeilin toista kertaa yhdistää Taminen, Handen ja Meemelin. Ja kantapään kautta mentiin virheistä voittoon..!

Ensimmäiseksi päätin viedä kolmikon yhdessä ulos. Meillä on semmonen pieni n. 1m x 2m häkki, jossa ei ole mitään sisällä. Laitoin kaikki sinne, ja en edes oikeen tiedä mitä odotin. Pieni tila, ei kovin stressaava paikka kaneille jotka on ennenkin olleet ulkona, eikä mitään tekemistä. Muutakuin jahdata toisia ja aloittaa nylkytysalistus. Se oli oikee katastrofi, Tami ja Hande vuoronperään alisti toisiaan ja Meemeliä, ja Meemeli tyytyi olemaan alistettuna.
Eli tämä kokeilu jäi heti lyhyeen, pakkasin puput takaisin boksiin ja sisälle.

Kokeilemalla opin että tämä ei ole hyvä paikka totuttaa kaneja yhteen...
Päätin kokeilla samaa kuin viimeksi, eli pukuhuonetta. Jätin tosin Taminen rauhoittumaan boksiin kun sillä vähän keitti yli se pihalla tapahtunut. Annoin kuitenkin Meemelin ja Handen tutustella siinä. Tämä sujui jo paljon paremmin.
Hande välillä yritti nousta selkään. Välillä pojilla oli niin kovat "silmänpesut" taas että jouduin meneen väliin.. Tekevät siis niin, että ensin nätisti nuolevat mutta kohta nipistelevät toisia silmän alueelta.

Tulevat BFF:t??
En kuitenkaan kokenut mitään varsinaista edistystä siellä, joten pakkasin puput taas boksiin. Handen vein yksin kanihuoneeseen, ja annoin Taminen ja Meemelin jäädä tutusteleen yläkerran aulaan (joka on siis kanien yleistä vapaanaoloaluetta). Vaikka luulin että se ei olisi paras paikka tutustua, kun siellä on kaikki kolme ennenkin olleet paljon, ja siellä on paljon kaikkien kanien hajuja (+en ollut siivonnut joten lattia oli täynnä papanaa..).

Yllätyinkin sitten kuin hyvin Tami ja Meemeli tuli siinä toimeen. Kerran tai kaksi Tami antoi Meemelille "lähdöt" (ei kuitenkaan kamalan vihaisesti), mutta muuten ne jopa nukkuivat melko lähekkäin hetken, ja Meemeli kävi puhdistamassa Taminen silmät ja korvat.
Annoin niiden olla siinä jonkin aikaa, ja päästin Handenkin messiin..

Yhtään suurta nujakkaa ei syntynyt, vaikka Tami vähän hermostui siitä kun nyt olikin kaksi muuta kania paimennettavana. Se välillä äksyili Meemelille, mutta koitin aina häiritä jotenkin niiden nujakkaa, ja sain ne loppumaan. Hande ja Meemeli ei oikeastaan ottaneet ollenkaan yhteen. Oli aivan ihana nähdä vihdoin Meemelin silmissä se normaali kanin pilke ja iloisuus, kun se saa juosta kavereiden kanssa. Näki että kaikilla kolmella oli kivaa ainakin välillä. Tami otti spurttilähtöjä omalla hassulla tyylillään ja pojat juoksi taas vierekkäin tutkimassa paikkoja.

Tuli myös yksi ihana hetki, jolloin kaikki kolme pupua asettuivat toisistaan puolen metrin säteelle ja ottivat päikkärit. Hande jopa yhteen väliin heittäytyi kyljelleen Meemelin lähelle (katso video alla!). Handen luottamus taitaa siis ainakin olla kohdillaan! Koitin lopuksi antaa niille yhteisen iltapalan (katso tästäkin video), mutta Meemeli vähän pelkäsi tulla niin lähelle toisia syömään, joten päätin ne sitten laittaa omiin häkkeihinsä iltapalalle.

Tällainen tällä kertaa :D Itse oon enemmän kuin tyytyväinen, kun taas näytti niin hyvältä. Ja oon niin onnellinen Meemelin puolesta, kun se voi taas olla iloinen oma itsensä.. Ja tässä ne pari videota. Kuvaus"rekvisiitta" on aika kamalaa, lattia täynnä papanaa ynnämuuta, ja pojilla kauheet karvanlähdöt (Meemelilläki tuommonen ihme pörrö kasvanu selän päälle :D).



19.7.2014

Ajatukset muualle, operaatio T&H+M

Eilen oli eka päivä kun en itkenyt Jippua. Oon koittanut levitellä sen kuvia ympäriinsä, että tottusin niihin, niin ei tarvis pillahtaa itkuun joka kerta kun näkee kuvan siitä tai tulee muuten mieleen. Nyt Jippu on mm. kännykän taustakuvana, vaatekaapin ovessa ja peilin karmissa... Mutta vieläkään en pysty kirjoittaan tai käsitteleen asiaa enemmän, pitää antaa ajan kulua ja saada ajatukset muualle siksi aikaa.

Ja nyt sitten keksin hyvän "ajatukset pois Jipusta" menetelmän, ja lisäksi se toivottavasti helpottaa Meemelin oloa.

Päätin alkaa totuttaan Meemeliä kolmanneksi pyöräksi toiseen pupupariin. Pähkäilin kauan, onko parempi totuttaa Kasperiin ja Biankaan vai Tamineen ja Handeen. Totesin sitten että nuori Bianka ja ikuinen hormoonimies Kasperi on ehkä liian vauhikkaita kavereita rauhalliselle Meemelille. Mutta sitten pelkäsin kuitenkin Handeen yhdistämistä.. Hande kun on ollut nuorempana aivan kauhean agressiivinen muille uroksille. Vuosiin se ei juuri ole joutunut tekemisiin muiden urosten kanssa, ja on muuttunut luonteeltaan paljon rauhallisemmaksi.

Vietin pari iltaa taas selaten nettiä, ja etsin hyviä vinkkejä yhdistämiseen ("rabbit bonding" oli hyvä hakusana..). Lisäksi löysin paljon kanien yhdistämis videoita joista sain rohkeutta uskaltaa tuota yhdistelmää.

Eilen sitten päätin pistää töpinäksi, Meemelikin on ollut jotenkin kovin allapäin, ja halusin alkaa pian antaan sille uutta mietittävää.
Kannoin kaikki kolme kania alakertaan, ja puskin kaikki pieneen pesuhuoneeseen. Mulla oli pyyhkeitä ja suihkepullo varalta, että saan häirittyä pupuja jos tulee taistelua. Varauduin kamalaan tukkapöllyyn Handen ja Meemelin välillä..

No, kuvista (anteeksi laadukkaat kännykuvat) päätellen voi jo sanoa, että aika hyvin meni. Yllätyin todellakin Handen reaktiosta. Se meni ensimmäisenä Meemelin eteen, painoi päänsä maahan (tästä ei ole kuvaa, mutta löytyy videolta jonka joskus yritän saada nettiin). Sen ensimmäinen reaktio oli alistua. Ehkä se on oppinut sen Taminelta joka aina läksyttää sitä.

Seurasin hämmästyneenä tuota tapahtumaa. Kaikki kolme pyöri väkkyränä pesuhuoneessa ja Meemeli raukka yritti vaan puskea mun syliin kun peljätti kaikki (liukas kylmä lattia ja hui nuo pelottavat Tami ja Hande). Laitoin sitä mukaa lattialle enemmän pyyhkeitä, kun näin ettei kukaan rähissyt keskenään. Edes mitään näykkimistä ei tapahtunut.

Hetken päästä Hande kuitenkin yritti hitaasti Meemelin niskaan alistamaan mutta ruiskautin heti herraa suihkepullolla ja kielsin. Tämän tein pari kertaa, mutta sen jälkee Hande ei yrittänyt enään mitään. 

Lopulta päästin konkkaronkan pesuhoneesta "pukuhuoneeseen" joka on vähän isompi tila. Hande oli aivan tohkeissaan tuosta paikasta, siellä kun oli tilaa juosta ja matto latialla. Lisäksi nuo alakerran huoneet on huomattavasti viileämpiä kuin yläkerran kanihuone, joten kanit virkistyi kummasti.  Hande juoksenteli ympäriinsä, "umpump" vaan kuului ja pari kertaa se paukautti innoissaan lattiaa. Ajattelin että se innostuisi jo liikaa ja tekisi Meemelille jotain. No, Meemeli oli melkein yhtä tohkeissaan ja jätkät juoksi vierekkäin siellä ja tutkivat. Taminen tollero ei oikein ees tajunnut tilannetta, vaikka yrittikin pysyä poikien perässä. Mutta Taminekaan ei tehnyt elettäkään Meemeliä vastaan.

Yhtäkkiä tajusin etten nähnyt Meemeliä ja Handea missään. Ne oli menneet pesukoneen taakse pieneen nurkkaan, ja säikähdin koska kuvittelin siellä syntyvän tappelun heti, pieni suojainen paikka jonka molemmat haluais omia.
Kurkkasin äkkiä sinne suihkepullo kädessä, mutta huomasinkin että Hande teki siellä Meemelille silmäpesua. :D Ja kohta se oli toisinpäin. Melko rajut otteet pojilla oli silmäpesussa, mutta silti näki että se oli ihan kaverillista.
Koska kaikki meni näin hyvin, otin vielä ison riskin ja päästin kanit menemään yhdessä yläkertaan. Lopulta kun kaikki oli kanihuoneessa, Handekin oli vähän uhkaavampi Meemeliä kohtaan, mutta pidin ne erossa toisistaan. Tamine ja Meemeli ajautuivat samaan pahvilaatikkoon, jossa Tamine antoi omaan "läps-mur" (eli läpsii etutassuilla ja ärisee) tyyliinsä Meemelille sieltä lähdöt. Meemeli ei vaikuttanut kovin pelokkaalta, mutta avasin sille häkin oven ja päästin sen sinne. 

Siinä oli ensimmäinen totutus-sessio, joka meni mielestäni liiankin hyvin. :) Seuraava vaihe taitaa olla viedä tuo kopla yhdessä ulkohäkkiin. Mulla on nyt suuret odotukset, että tästä vielä tulee jotain..
Otin tosiaan videotakin, mutta taidan tehdä lopuksi sitten videokoosteen kaikista totuttamisista, jos tämä nyt onnistuu!


14.7.2014

Jippu 28.6.2008-14.7.2014

Mun on pakko saada kirjoitettua tää pian alta pois, ja jospa tämän kirjottaminen vähän tyhjentäis omaa päätä kaikesta...

Mulla on ollut jo 6 vuotta tiedossa, siitä asti kun Jippu ja Meemeli syntyi että mun elämässä on tulossa niiden myötä kaksi kamalista kamalinta päivää. Niiden pois lähtemiset. Ei voi tietää milloin ne tulee, mutta toinen niistä tuli tänään. Sain aamulla viestin iskältä että Jippu on nukkunut pois.

Muutama päivä sitten Jipulla alkoi takajalat huojua, ja sen kävely oli hankalaa. Etujalat kuitenkin toimi. Toissapäivänä sen etujalatkin alkoivat "levetä", eikä se pystynyt itse nousemaan. Hain jo pari päivää sitten apteekista Axiluria, kun epäilin e.cuniculia (Jipulla oli jonkin aikaa sitten ollut myös hetkellinen silmien nykyminen ja pään kääntyminen). Soittelin myös eläinlääkäriin, mutta päätin ettei me lähdetä niin pitkälle reissulle taas. Ehkä myös pelkäsin että Jippu saa nyt sen viimeisen piikin, jos sinne lähdetään.  Löysin netistä paljon tietoa e.cuniculista, saksaksi ja englanniksi, sekä lisäksi videoita joiden jälkeen olin ihan varma että se on e.cuniculi, oireet olivat juuri samoja. Lisäksi Jipulla oli "oiva" hetki sairastua siihen kun oli ollut niin heikkona muutama kuukausi sitten.

Eilen vielä annoin sille lääkettä, autoin sitä syömään ja otin jopa kuviakin. Jotenkin uskoin sen edellisen ihmeparantumisen jälkeen, että tästä vielä noustaan. Mutta ei pieni pupu jaksa kaikkea.
Olen nyt onnellinen siitä, että olin siellä eilen. Olin Jipun vieressä ainakin tunnin, auttaen sitä pysymään pystyssä jotta se sai itse syötyä ja juotua. Pussailin ja silittelin sitä... Ne oli mun viimeiset hetket sen kanssa. Tänään aamulla Jippu oli jo poissa, isän mennessä katsomaan.

Toivon että Jippu ei ollut kärsinyt kamalasti kuollessaan. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että Jippu sai olla kotona, omassa häkissä. Olisin vain halunnut olla vierellä viimeisellä hetkellä, niinkuin olen ollut muidenkin edesmenneiden kanien kanssa..

Tää on aivan sanoinkuvaamatonta.. Surun lisäksi semmoinen kamala tunne, mitä ei oo edes tullut muiden kanien kohdalla. Jippu ja Meemeli on aina olleet kaikintavoin vaan niin tärkeitä ja "spesiaaleja" mulle. Meemeli nyt vielä on ilostuttamassa, mutta jotenkin pelkään miten Meemelin käy kun se tajuaa ettei Jippua enään näy takaisin. Miten se sopeutuu elämään ilman siskoaan.

Kirjoitan joskus paremman muistpostauksen kuvineen kaikkineen Jipusta. Laitan tähän nyt vain eilisen kuvan. Lepää rauhassa kultapieni, me ei unohdeta sua ikinä <3 Olit vaan niin rakas..

Lisää luettavaa: