7.3.2014

2014 ei alkanutkaan niin hyvin...

Papanavaaran kuulumiset on jääny pitkältä aikaa taas päivittämättä... Reilun viikon ajan on eletty melko kurjaa aikaa, ja ongelmia on riittänyt. Tällä hetkellä on vähän kriittinen tilanne Jipun kannalta. :(
Itse olen ollut nyt työharjoittelussa vanhainkodilla. Elikkäs hoitotyötä on tullut tehtyä riittämiin, kun heti töistä tullessa on pitänyt mennä Jippua syöttämään, lääkitseen ja hoitamaan....

En ole oikeastaan edes halunnut kirjoittaa tästä aiemmin. En nimittäin ole halunnut kuulla tai vastaanottaa palautetta siitä että olen kamala kaninomistaja kun en lopeta kania tässä tilanteessa.
Nyt oon valmis ottaan nekin vastaan, kun on joutunut itse miettimään asiaa paljon...

Jipulla alkoi jo jonkun aikaa sitten (viikkoja aiemmin) tulla ongelmia virtsaamisen kanssa. Epäilin heti virtsatietulehdusta tai virtsakiveä, kun Meemelilläkin oli vuosi sitten se tulehdus. 
Soitin eläinlääkäriin jotta saisimme antibioottikuurin. Saimme 5pvän Ditrim-kuurin, eikä se auttanut.
Koitin tehdä kaikenlaisia muutoksia ruokavalioon, lukiessani enemmän tietoa virtsatieongelmista kaneilla. Amerikkalaisten sivuilta löytyy melko runsaasti tietoa ja miten kotona voidaan hoitaa.

Mikään ei tuntunut auttavan. Sain toiselta eläinlääkäriltä Xeden-antibioottiakin kuurin, mutta sekään ei tuntunut alkavan vaikuttaa. 
Eräs päivä Jipun kunto oli yhtäkkiä "romahtanut" ja se makasi kyljellään häkissä. Lähimme samana päivänä eläinlääkäriin 60km:n päähän. Eläinlääkäri katsoi Jippua ultraäänellä, ja näki valkoisen pallon jossain virtsarakon alueella, päättelimme että se on virtsakivi. Kyseinen eläinlääkäri ei uskaltanut alkaa leikkaamaan sitä, kun ei ollut kokemusta. Saimme kuitenkin taas eriä antibioottia mahdolliseen tulehdukseen, ja pyysin sellaista jonka voi pistää nahan alle. Suuhun väkisin laittaminen kun alkoi tuntua jo ikävältä... Opinpa nyt laittamaan kanille ihon alle pistoksenakin lääkkeen.

Paluumatkalla mietimme että täytyy Jipulle saada virtsakiven poistoleikkaukseen aika jonnekin. Samana iltana soitin eläinlääkäreitä läpi. Soitin ensin Akuuttiin Ouluun, mutta aika olisi saatu vasta parin päivän päähän. Soittelin viisi eri klinikkaa läpi, mutta kaikkiin en saanut edes yhteyttä. Lopulta sain ajan Oulun eläinklinikalle seuraavalle päivälle, eli viime viikon keskiviikolle.

Seuraavana päivänä siis matkasimme 100km eläinlääkärille. Jippu oli edelleen huonossa jamassa, makasi vain kyljellään. Silti söi ja joi, pissaa ei oikeastaan tullut.
Eläinlääkäri vaikutti asiantuntevalta, joten uskoin Jipun hänen käsiinsä. Sitte jäätiin odottelemaan soittoa että voi tulla kanin hakemaan... Hirvitti ja kammotti kaikki mitä leikkauksessa voisi sattua. Jipulla ikää tulee kuitenkin tänä vuonna jo 6 vuotta.

Muutaman tunnin kuluttua puhelu tuli. Jippu oli nyt leikattu ja hereillä. MUTTA.. Eläinlääkäri ei löytänytkään virtsakiveä. Rakossa oli kuulemma ollut vain vähän sakkaista virtsaa, joka ei sinänsä ole haitallista ja tulee pois itsekseen. Mutta kohdusta oli löytynyt kasvain. Eläinlääkäri oli samalla poistanut ilmeisesti koko kohdun. Näin ainakin muistan hänen sanoneen, noissa papereissa lukee vain "löydettiin kohtukasvain, mikä poistettiin kokonaan".

En missään välissä odottanut suuria enkä ihmeparantumisia. Toivoin kuitenkin että tästä nyt selvittäisiin.
Leikkauksen jälkeen Jippu ei kuitenkaan ole suostunut nousemaan ylös. Se vaan tahtoisi maata. Ilmeisesti sillä tekee kipeää johonkin kun se koittaa ottaa jaloilla vastaan. 
Jaloissa ei ole vikaa, ne toimivat muuten. 

Jippu on ollut muuten tosi reipas, se syö jopa enemmän kuin yleensä, ja juo. Syö myös paljon heinää. Pissaa tulee oikein hyvin nyt, ja papanatkin on alkanut olla aina vaan "paremman" näköisiä.
Olen pitänyt Jipun pepun alla sanomalehteä ja talouspaperia, ettei kastelisi niin itseään.

Jippu oli viikon verran täällä meidän kämpillä, jotta pystyin hoitamaan sitä jatkuvasti. Eilen vein sen takaisin kanihuoneeseen Meemelin luokse, vaikka vieläkään se ei oikein tahdo käyttää jalkojaan, vaan makaa "puolikylkiasennossa".
Olen koittanut "kuntouttaa" sitä, nostamalla välillä sen pystyasentoon jotta jaloille tulisi treeniä. Se näyttää sujuvan joka kerta vähän paremmin, koska alussa se ei halunnut tukea yhtään jaloilleen.

Oon saanut itkeä kyllä ihan tarpeeksi tämän reilun viikon ajan, kun joutunut miettimään Jipun lopettamista. Omantunnon tuskat jyllää myös kokoajan. Tiedän olevani itsekäs, pitämällä kania hengissä vain sen takia että se on niin tärkeä. Meemeli oli sen viikon ajan aivan alamaissa, kun Jippu oli muualla, ja voi sitä riemua kun eilen näkivät taas. Meemeli pesi Jippua niin kovasti että Jipun korvat jo alkoi punottaa.. Toinen syy on siis se, etten kestä katsoa Meemeliä yksin.

Kiteytettynä Jipun vointi tällä hetkellä:
+ Syö ja juo reilusti
+ Tarkkailee ympäristöä, korvat ja nenä pyörii
+ Ei ole laihtunut
+ Papanat koko ajan normaalempia, tulee paljon.
+ Pissaa tulee paljon, normaalin näköistä eikä sakkaa.
+ Nyt on alkanut ottaa vähän enemmän tukea jalkoilla nostettaessa
+ Leikkaushaavat parantuneet hyvin, huomenna voisi tikit poistaa
- Makaa vain kyljellään (pää kuitenkin ylhäällä, jalat kyljellään)
- Ei halua nousta itse
- Välillä jossain asennoissa näyttää kipeältä. Metacam kipulääkettä on annettu.

Nyt ei muuta kuin yritetään kaikkemme, mutta jos se kaikki ei riitä, niin täytyy asennoitua antamaan hyvästit rakkaalle. Vaikka olen siihen jo koittanut asennoituakin, mutta silti  tunteet vetää järjen edelle. Oon kyllä miettinyt, että tilanne olisi varmasti toinen jos kyseessä olisi joku muu kani, olisin saattanut jo viedä viimeiselle piikille. 
En oo ennen sitä edes tiedostanut, mutta jossain alitajunnassa on ollut ajatus siitä, että Jippu ja Meemeli on se viimeinen kanipari joka mulla on, sitten kun muista aika jättää. Enkä nyt pysty käsitteleen sitä ajatusta että Meemeli jäis yksin. Että ei olis enään Jippua ja Meemeliä, vaan pelkkä Meemeli. 

Ja jälleen kerran saan kirota nuo kasvaimet sinne alimpaan helv*ttiin... 

4 kommenttia:

Henna V. kirjoitti...

Voi, mä pidän sekä sormet että varpaat ristissä että Jippu tervehtyy! Tollaset tilanteet on aina niin kauheita mutta niin kauan kun pupu syö ja juo ja papanaa ja pissaa tulee niin toivoa on! =) Tsemppiä!

Anonyymi kirjoitti...

Tosi paljon voimia Jippu-kanille ja sulle myös. Tiedän kokemuksesta, että sitä tekee kaiken mahdollisen rakkaan lemmikkinsä hyvinvoinnin eteen, eikä lopetus todellakaan ole ensimmäinen vaihtoehto, vaikka tilanne näyttäisi miten pahalta.

Omalla kanillani olisi auttanut aikanaan vain leukaluun poisto, eikä kaneille ole proteeseja, joten pitkän taistelun, antibioottikuurien ja haavan puhdistuksen jälkeen pupu piti nukuttaa.

Pidän teille peukkuja. Toivottavasti Jipun olo paranee ja se toipuu leikkauksesta ja virkistyy taas. Kanilla kun tuo 6 vuotta ei todellakaan ole mikään yläraja.

Voimia!!!

Manda kirjoitti...

Kiitos tsemppauksista!
Se on tosiaan ensimmäisenä vaan mielessä saada oma rakas pupu kuntoon... Vaikka rahaa kuluu, kani on kipeä ja ottaa kaikkien voimille. Mutta kyllä se palkitsee kun lopulta näkee paranemisen merkkejä. :) Ja näitähän on siis jo alkanut tulla!

Suomessa vaan vallitsee aika paljon se "lihakani-kulttuuri", ja aika usein kanit ollaan pistämässä heti piikille kun tulee jotain. Siksi en halunnut edes kirjoittaa tästä mihinkään pupupalstoille tai muuallekaan, kun en halunnut lukea niitä kommentteja, että "kanis ei todennäköisesti selviä" ja "tuossa tilanteessa pitäis viedä lopetettavaksi".. Eläinlääkärikin sanoi leikkauksen jälkeisenä päivänä, että jos ei vielä ylihuomenna nouse jaloilleen, pitäis lopettaa.. Mutta en voinu luovuttaa...

Oonkin nykyään turvautunut lähinnä amerikan kanisivustoihin ja palstoihin tällaisissa ongelmissa, kun siellä näytetään enemmänkin hoidettavan kaneja niinkuin kissoja tai koiria.

Manda kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Lisää luettavaa: