8.6.2013

Meemelin antibioottikuuri (virtsatietulehdus)

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Ajattelin nyt kertoa tämän Meemelin sairastelu tarinan, vaikka kuurit on jo syöty.. :)

Kaikki alkoi pari kuukautta sitten kun huomasin että Meemeli kyyristeli oudosti häkissään, ja lopulta pissasi sakkaisen pissan. Olin varma että nyt lähtään lääkärille.. No, päätin kuitenkin vielä seurata (eläinlääkärissä pitävät jo mua vähän hätäisenä kanityttönä, kun meinaan mennä pienimmästäkän vaivasta..).  Päiviä kului ja Meemeli vaikutti aivan normaalilta.

Nyt pari viikkoa sitten Meemeliltä oli tullut valtavasti sakkaista jänkkistä pissaa häkkiin. Sakkapissaa alkoi esiintyä nyt vähän useammin (ei silti kokoaikaa). Käytin Meemelin punnituksessa, ja huomasin että poitsu oli laihtunut, nyt oli jo tarpeeksi hyviä syitä lähtä käymään lääkärissä!

Ensin Meemeliltä katottiin ultraäänellä rakkoa, oisko siellä näkynyt virtsakiviä. Mitään ei saatu näkymään. Sitten otettiin pissanäyte.. Lääkärikin hämmästyi kuin sakkaista se oli! Meinasikin siinä että oli aluksi miettinyt että olikohan nyt edes tosi kyseessä, mutta näyttäisi olevan... Aatteli tieten että olen nähny vaan jotain valkoista pissaa jota niillä nyt joskus sattuu tulemaan :p

Ell tutki näytteen, jota oli kuulemma paksuuden takia hankala arvioida. Mutta ei nähnyt mielestään mitään virtsakiveen viittaavaa.

Alettiin sitten hoitamaan vaivaa tulehduksena, ja saimme viikon antibioottikuurin (en nyt muista sen merkkiä, mutta joku kissoille tarkoitettu). Kuuri on nyt syöty, eikä sakkapissaa ole toistaiseksi näkynyt. Pitää silti vielä seurata, kun ei se ennen kuuriakaan välttämättä tullut edes joka päivä. Paino ei ole noussut, joka on vielä suuri huolenaihe..

Nyt sitten voidaan vain seurata ja toivoa parasta.. <3 Meemeli on erittäin erittäin vihainen mulle kaikesta tästä. Se kuurin syöminen oli sille jotain aivan hirveää. Lääkkeet oli tabletteina, ja kaksi ensimmäistä sain annettua niin että pukkasin vaan suuhun veden kans ja Meemeli pureksi ne ite.
Kolmas ei mennyt millään. Lopulta jouduin sen murskaamaan ja sekoittaan veteen. Kuurin loppua kohti oli aina vaan hankalampi ja hankalampi saada se sinne suuhun, Meemi ei vaan sietäny sitä lääkettä!
Nyt Meemeli pelkää aina kun menen lähellekään häkkiä, se aina aattelee että otan sen syliin lääkkeen antoa varten. Pitää yrittää voittaa taas sen luottamus, mutta Meemelin tietäen se ei tuu oleen helppoa. Se on tosi 'pitkävihainen' ja muistaa pikkujututkin pitkään.

_______________________________________________________

Tässä vielä kuvia 30.5. päivältä..!


3 kommenttia:

Sara H kirjoitti...

Ihana banneri! :3

Henna kirjoitti...

Ihana tää ulkoasu! :) Toivotaan pikaista paranemista Meemelille!

Manda kirjoitti...

Kiitos molemmille! :) Ja kiitos Henna, toivotaan että tauti olis nyt mennyt ohi...!

Lisää luettavaa: