15.3.2013

Muistoja

Sivun ulkoasu on kokenut vähän muutosta, mutta tulee vielä muuttuun lisää, en oo tyytyväinen tähän :D Kunhan keksin jotain...

Ei sais menneitä haikailla, mutta halusin silti tehdä postauksen myös meidän edesmenneistä pupusista.. Ne on kuitenkin joskus olleet yhtä tärkeitä kuin nykyiset kanit, ja elävät aina muistoissa.



Peppiina - s. 09.02.2006 - k. 21.08.2012

Peppiina oli äärettömän kaunis, suuri silmäinen, höpsö ja pyöreämahainen kanirouva. Joskus näyttelyssä tuomari jopa luuli sitä tiineeksi, en tiedä mistä moinen jalkapallomaha johtui (se oli sillä aina).
Luonteeltaan Peppi oli suloisen kipakka! Se purki agressiivisuuttaan nakkelemalla kaikkia tavaroita häkissään, etenkin kilisevät lelut oli sen mieleen.
Oikein äkäisenä ja etenkin valeraskaana Peppi päästeli äkinä-ääntään, joka kuulosti ihan hanhelta. :D Silloista kaveriaan Kasperia Peppi joutui myös komentelemaan tuolla äänellään..

Mutta sisimmillään tämäkin pupu oli niin herttainen ja sydämellinen otus.. Peppi tykkäs kamalasti ihmisten läheisyydestä, mutta vasta kun luottamus oli voitettu täydellisesti. Pepin kanssa luottamus pitikin voittaa aina ennen jokaista kosketusta, varovainen kani siis.

Peppiina oli taitava tekemään temppuja. Sen bravuuritemppu olikin "pusu", se oli siinä tosi taitava.. Lisäksi Peppi osas "noutaa", jos sille nakkasi jonkun herkun tai esineen. Tai ei se sitä tuonut takaisin, mutta lähti vimmassa etsimään kaikkea mitä sille nakkasi :D

Peppi kuitenkin sai n. 6 vuoden iässä pallukoita nisiinsä, jotka ilmeisesti olivat kasvaimia. Eläinlääkäri ei alkanut niitä leikkaamaan. Vajaan vuoden päästä Peppiinalle ilmeni ihan yhtäkkisesti hengitysvaikeuksia. Antibioottikaan ei tepsinyt tähän vaivaan. Ilmeisesti kasvain oli levinnyt, ja ainoa vaihtoehtomme oli päästää Peppi tuskastaan. </3



Safiiri - s. 23.03.2005 - k. 07.03.2012

Safiiri, tutummin Saffe, oli myös äärimmäisen kaunis kanineiti, kirkkaan sinisine silmineen. <3

Saffe oli tunnettu ujoudestaan. Se oli todella arka kaikkia kohtaan (paitsi muita kaneja). Toisaalta se oli valtavan uteliaskin, ja halusi tutkia kaikkea uutta. Safiiri oli aina se hiljaisin ja huomaamattomin kani, mutta silti aivan yhtä rakas kuin muutkin. Toisaalta ite aina samastuin Safiirin, kun itsekin olen vähän samanlainen...

Safiirin alamäki alkoi pikkuhiljaa sen kaverin Nupun kuoltua keväällä 2011. Saffe alkoi talvella saada hammasongelmia, ja siltä hiottiin hammaspiikit pois. Tilanne vähän parani kunnes taas paheni. Saffe ei ikinä huolinut muita kaneja kaverikseen, se oli niin omistautunut Nupulle. Ne olivatkin täydellisin kanipari ikinä. Vaikka toisaalta Saffe ei näyttänyt mitään apaattisuuden merkkejä jäädessään yksinkään. Vain nämä muut ongelmat alkoivat kasaantua.
2012 keväällä lähdimme eläinlääkäriin, kun Safiiri vähensi taas syömistä ja väsyi nopeasti. Odotin saavani Saffelle vain lääkityksen, mutta sitten eläinlääkäri tunsi Safiirin mahassa ison kasvaimen. Reissu päättyikin sitten Safiirin lopetukseen, kun jo pelkän eläinlääkäriajankin sen tila vain paheni kokoajan. :(




Nuppu - s. 14.05.2004 - k. 25.03.2011

Voi Nuppu kuinka sitä kaipaankaan.. Nuppu oli eka oma lemmikkini ja sen myötä äärettömän rakas kani. Nuppu eli niin monessa mukana. Sen elinaikana tuli paljon uusia lemmikkejä, Nuppu on muuttanut mun mukana kolmesti, se on ollut reissuissa mukana ja etenkin ollut apuna silloin kun on ollut vaikeaa. Pelkkä Nupun silittäminen jotenkin vaan aina rauhotti ja sai paremmalle tuulelle.

Se oli erittäin laiska, mutta kekseliäis kani, joka rakasti rapsuttelua. Nuppu oli myös erityinen sen takia, että se on ollut meillä ainoa kani joka on ollut niin kova nuolemaan käsiä ja naamaa :D

Mua vähän harmittaa kun en aivan muista kaikkea Nupun nuoruudesta. Olin silloin itse vasta 11-vuotias. Sen muistan että Nuppu oli tosi vinkeä kaveri. Aamuisin se tuli herättämään kaivamalla itsellensä tien peiton alle ja nipisteli siellä jalasta :D Vanhemmat on myös kertoneet heränneensä siihen kun Nuppu hyppäsi joskus aamuisin sängylle ja suoraan naamalle.!

Alkuvuodesta 2011 Nupun tila alkoi heitellä. Välillä se laihtui ja kuihtui, ja välillä tila parani huomattavasti. Viimeisenä iltana sen jalat petti alta, silittelin sitä sen sätkiessä, kunnes se lopulta painoi päänsä maahan ja lähti pupuenkeliksi. Se oli ehkä hirvein tilanne mun koko elämäni aikana. Kun en voinut helpottaa sen oloa, mutta tiesin että se kuolee ihan pian. Toisaalta oon tyytyväinen, että Nuppu sai olla viimeiseen asti kotona, se kun oli aina sellainen kotihiiri.. <3



Hieno biisi vielä perään, nyt ku aloin herkisteleen näitä enkelipupuja..

2 kommenttia:

Henna V. kirjoitti...

Voi että, tuli mieleen se kun meidän pupuneitikin pääsi pupuenkeliksi kotona viime syksynä, sitä sätkimistä oli vaikeaa katsoa vierestä kun sille ei mahtanut itse mitään, varsinkin kun pupu alkoi vielä lopulta kiljumaan ja viimeisillä voimillaan koitti tunkea itsensä pellettiämpärin taakse että pääsisi piiloon kuolemaan :(

Manda kirjoitti...

Ikävä kuulla että teilläkin on ollut tällainen tapaus.. :( Se on kyllä ihan hirveää katsottavaa ja kuunneltavaa. Ja kyllä se harmittaa että mun päällimmäinen muisto Nupusta jäi tuommoiseksi. Että se kärsi kuollessaan..

Koitin aina helpottaa omaa oloani ajattelemalla että kotia rakastava kani sai kuitenkin olla kotona loppuun saakka, eikä eläinlääkärin pöydällä!

Lisää luettavaa: