10.9.2012

Luonneanalyyseja

Ai onko mulla tylsää..  Nähtävästi on, kun jatkuvasti vaihtelen blogin kuvaa ja ulkoasua, ja kirjottelen "turhia" postauksia. :D

Tuli vain mieleen tämmönen, kun en ole kanien omiin esittelyihin vielä edes jaksanut tehdä isompia esittelyitä niistä, että mitäs niiden luonteista nyt voisikaan sanoa! Ite monesti vaan tuijottelen ja katselen kun puput puuhailee omiaan, jotenkin hauska aina seurata miten niiden omat persoonat on mukana aina kaikessa. Ja kun meillä nää kaikki on ihan jokainen niin erilaisia, ja kaikilla on just omanlaisensa luonne. :D


Tamine - Tami on semmonen ikuinen murkkuikäinen. Sillä on jääny se "murkkis" päälle, mikä joskus puoli vuotiaana sillä alkoi (tammikuussa muuten Tamilla tulee ikää jo 6v..)! Se osaa olla toisinaan tosi kiukkunen, ja pitää kyllä jöötiä muilleki pupuille. ;) Moni meillä käynyt pelkää Tamia sen "hyökkäävyyden" takia. Jos häkkiin työntää kätensä ja koittaa silittää Tamin kaveria Handea, Tami tulee kauhealla ryytloikalla ja saattaa samalla ärähtää, vaikka itseasiassa se vaan tahtoo että sitä silitettäisiin myös, ja mielellään vähän enemmän ku Handea. Tami myös herkästi suuttuu, ja on tosi pitkävihainen. Joskus kauan sitten jouduin sen ottaan väkisin kiinni yhdestä meidän huoneesta, ja nykyään se ei siellä päästä mua ikinä lähelleen. Muissa huoneissa kyllä. Kaiken tuon kovistelijan takaa tietenki löytyy se söpö mussukka, josta silti tavallaan huokuu semmonen lämpö ja rakkaus. Vähä turhan hempeesti sanottu kanista, mutta Tami vaan on semmonen. :) Tamine on myös aina ollu tosi helppo käsiteltävä sylissä, ja antaa tosi nätisti olla pöydällä harjauksen ym. ajan, kunhan tarjolla on samalla ruokaa!!


Kasperi - Kasperi oli suoraan sanottuna painajainen sillon kun se muutti meille.. Kauheasti sanottu, mutta se ei muuta tehny, kuin ruikki ympäriinsä, kaivoi kaikkea ja puri sylissä. Sitte kun lopulta päästiin kastroimaan se, niin alko pikkupikkuhiljaa rauhottua, ja nyt 5 vuoden iässä se on yks rauhallisimmista kaneista meillä ikinä :) Kaspi rakastaa löhöilyä. Se mielellään makaa vessapotassa ja syö samalla heinää. Ja se myös nykyään rakastaa että sitä hellitään, sitä sais varmaan rapsuttaa koko päivän.. Perusluonteeltaan Kaspi on kuitenkin vähän semmonen hölmö, ainakin Tamineen verrattuna. Vapaana ollessaan se vaan tallustelee hassusti pyllertäen, ite en voi enää ees kattoa sen menoa ilman hymyä.. :) Se on jotenki niin huvittavan näkönen otus kaikkiaan. Välillä se käy katseleen itseään lattialla peilistä, ja välillä kulkee lähinnä leuka ojossa, kun sen pitäis saada merkattua joka tuolin kulma. Ja vaikkei Kasperi ollutkaan meillä ihan vauvasta asti, niin se on silti saavuttanu samanlaisen aseman kuin muutkin! 


Hande - Hande on tän pupulan rohkein jänis! Se ei ole kovin säikky, ja osaa olla tosi nätisti oudoissakin paikoissa ja tilanteissa. Yksi asia mikä sen mielen saa järkkymään on lentokoneet ja linnut... Jo pikkupojasta asti Hande oli semmonen, että se kiipes ihan joka paikkaan. Se nukku aina ikkunanlaudalla, ja kävi pudotteleen mun tavaroita pöydältä. Ja se on edelleen sen lempipuuhaa; tiputella tavaroita korkealta! Sitten se katsoo sieltä pöydältä/tasolta korvat höröllään, että vau, hieno homma tuo painovoima. Hande on yleensäottaen semmonen "kaikkien kaveri" tyyppinen, mutta joskus sillä ottaa hermoon toiset urokset. Toki kastrointi on vähä rauhottanu siinä. Hampsukka on aina ollu  melko itsenäinen, eli se ei kerjää huomiota, eikä ole edes hirveän perso ruoalle. Hande on kaikkinensa äärettömän lupsakka kaveri, olis varmasti ollu tosi hyvä "ensikaniksi", jos ois parempi käsitellä ;) Hande on myös hirveän utelias, se seuraa aina mitä tapahtuu. Pupulassa se kiipeää omalle korkealle tasolleen, jos se ei näe tarpeeksi hyvin!


Jippu - Pikkusena Jippu söi ties mitä kummia asioita... Eräänkin kerran karkkipussit on tyhjentyny pöydältä, ja jouluisin suklaakalenterit löytyny lattialta palasina! Mynthonitkin kelpasi. Melko rautamaha siis... Jippu ei kyllä muuten ole mikään hirveä syömäri, mutta kaikki kielletyt herkut on tosi nam. :D Jipatin on omalla tavallaan tosi ujo, ja kiltti. Etenkin uusissa paikoissa ja oudossa seurassa se  on tosi varovainen, ja yleensä jää vaan patsasteleen johonki paikalleen. Nyt kun mietin, niin mun on jotenkin hankala kertoa Jipusta yhtäkkiä enempää! Sen voin kuitenkin sanoa, että Jippu on Meemelin lisäksi mulle tärkein ja rakkain otus pupulassa. :) Jippu on toisaalta vähän samanlainen kuin isänsä Hande, sellainen itsenäinen, mutta ei läheskään yhtä rohkea. Vaikka kyllä toisinaan Jippukin kaipaa huomiota ja haluaa tulla nähdyksi. Yleensä se ilmoittaa tästä tökkimällä ihmisten jalkoja nokallaan... :D


Meemeli - Kauhukaksosten toinen puoli on Meemeli. Eli Jipun veli. Meemi oli ihan vauvana oikeastaan rohkeampi mitä Jippu, mutta nykyään osat on vaihtunu. Meemi on sellainen mammanpoika, joka ei oikein tykkää edes tutkia uutta, vaan olis mielellään kotihiiri. Jos vien sen ulos, se koittaa yleensä jossain vaiheessa kiivetä syliin. Meemeli-mussun maha on jostain syystä semmoinen pohjaton maha. :D Aina kun Jippu ja Meemi pääsee vapaaksi taloon, Meemeli viettää suuren osan ajasta olohuoneessa, josta se saa yleensä aina jotain syömistä! Kun taas Jippu kiertelee ja tutkii paikkoja. Ja Meemi on erittäin hyvä myös kerjäämään ruokaa ;D Jos se ei saa mitään, se saattaa hypähdellä hassuja hyppyjä, niin sitte viimeistään tulee herkkuja...  Ja Meemeli kyllä tietää sen!


Bianka - toisinaan Ankaksikin kutsuttu, on pupulan pienin ja pippurisin. Sitä ei määräile kukaan muu kuin se itse, ei edes muut puput. Bianka on tosi huomionkipeä. Se vaatisi jatkuvasti ulos häkistä, ja sitä kyllä pitää ehdottomasti rapsuttaa päästä aina kun sen häkin ohi kulkee. Näyttää aina siltä että se menis melkeen johonki transsitilaan kun sitä päästä silittää, se on niin mieluista sille. :D Ja koska Ankka ei näytä pupukavereista tykkäävän, se on keksiny oman tavan pitää seuraa itselleen. Se pyörii mielellään verhojen kanssa, ja tykkää nakella tavaroita. Tosi kekseliäs kaveri siis ;) Sillä ei kyllä tekeminen ikinä lopu!! Jänis-sukuiseksi Bianka on kuitenkin melko hillitty tapaus, se ei kuitenkaan pompi seinille eikä tee uhkarohkeita pomppuja pöydille. Se tyytyy noihin omiin verhotansseihinsa ja muihin juttuihin.. :D



Edesmenneistä pupuista, Nupusta, Safiirista ja Peppiinasta en nyt viitsi kirjoittaa, ehkä niistä tulee joskus muisteluesittelyjä tuonne niille tarkoitetulle sivulle... 


Ei kommentteja:

Lisää luettavaa: