21.8.2012

Taas yksi rakas vähemmän

Niin siinä sitten kävi, nyt tuli Peppiinan aika lähteä...

Ihan äskettäin hautasimme Peppiinan maanlepoon, sinne Nupun ja Safiirin viereen. Tuntuu ihan kauhealta että näin lyhyellä aika välillä multa, ja meiltä, viedään niin monta rakasta pois viereltä. Ensin 2011 keväällä Nuppu. Sitten tämän vuoden keväällä Safiiri. Safiirin jälkeen ihan pian vietiin meidän koira, Eppu. Ja nyt Peppiina... Tämmönen musertaa ihan hulluna, vaikka tavallaan siihen luopumiseenkin "turtuu" sillä kannalla, että tietää mitä siitä tulee seuraamaan. Kun mun ensimmäinen oma lemmikki, kesyhiiri Arthur kuoli vuosia sitten, en meinannu päästä siitä millään yli. Ja se johtui vaan siitä etten osannut käsitellä asiaa, niinkuin nyt osaan..
Vaikkei tälle itkulle ja surulle tulekaan loppua, tietää kuitenkin että elämä jatkuu ja kaikki muut ihanat pysyy vierellä vielä pitkään. <3

Antibioottikuuri ei auttanut yhtään Peppiinan olotilaan. Tänään lähdimme käymään "vakieläinlääkärillämme" vähän kauempana, eläinklinikka Nivelessä. Pepin kunto ei ollut enään mikään hyvä, ja pelkäsin matkalle lähtöä. Peppi hengitteli jo hyvin raskaasti, eikä välittänyt paljon liikkua.

Perillä eläinlääkäri tunnusteli Pepin mahaa ja epäili että siellä tuntuisi kasvaimia. Katsoimme vielä ultraäänellä, ja jotain pesäkkeitä sieltä lötyikin. Näistä päätellen kasvain on levinnyt myös keuhkoihin, joka sitten aiheutti nämä hengitysvaikeudet..

Olin jo ennakkoon valmistautunut päästämään irti ja luopumaan Peppiinasta, mutta silti itkukohtaus yllätti itseniki siinä tilanteessa... Kun piti myöntää se että Peppiina täytyy lopettaa. Parannuskeinoa ei olisi ollut.. Ja niinkuin eläinlääkärikin sanoi tuossa tilanteessa, että jos kyseessä olisi ihminen, se jätettäisiin odottamaan kuolemaa. Mutta kun kyseessä on eläin, sille voidaan antaa se viimeinen hyvä teko, ja päästää se kivuistaan.

Nyt täytyi jättää hyvästit maailman ihanimalle pusuttelijapupulleni Peppiinalle, tutummin Pepille... <'3 Uskon että yksi suurimmista kaipuista jää myös meidän Kasperin sydämmiin. Kasperi aina päällepäin on osannut näyttää tosi itsenäiseltä ja rohkealta, mutta oikeasti se sai niin paljon turvaa Peppiinasta. Nyt viimeisinä päivinä, kun Peppiina ei enää pystynyt syömään kunnolla, jätti usein Kasperikin syömisen kesken samalla tavalla, ja meni nukkumaan Pepin viereen.

Hankala kyetä taas ajattelemaan elämää ilman yhtä ihanaa höpsöä.. Varsinkin kun Peppiina on aina ollut tietyllä erityispaikalla, en edes tiedä minkä takia. Tai ehkä se tuntuu kaikkien kohdalta tältä, kun niistä joutuu luopumaan.




Kauniita unia Peppi <3


3 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

Voi ei, osanotot ja voimia Manda! <3

Silja kirjoitti...

Eikä :( suuret osanotot ja voimia!

hhlmi kirjoitti...

voiei! :( osanotot manda ja voimia !

Lisää luettavaa: