9.3.2012

Pariskunta on taas yhdessä

Keskiviikko oli suruntäyteinen päivä. Safiirin aika tuli lähteä Nupun luokse, sinne samalle hyvälle porkkanamaalle. :'(

Lähdin aamulla käyttämään Saffea elänlääkärissä, olettaen että saamme jonkin lääkekuurin, ja kaikki vaivat menee ohi. Mutta elämä ei olekaan sitten aina niin yksinkertaista ja helppoa.
Eläinlääkäri huomasi Safiirilla vatsan kohdilla suuren patin joka oli ilmeisesti kasvain. Ja olihan se valtava kun sitä itsekin koitin. Sen on täytyny kasvaa hurjaa vauhtia, sillä en ollut aiemmin sitä huomannut. :(

Safiirin ruuminlämpö oli melko alhainen kun se mitattiin. Lääkäri kuunteli Saffen keuhkoja ja oli huolestuneen näköinen, ei kuulemma kuulostanut normaalilta. Pöydällä ollessaan Safiiri hengästyi hirveästi, ja sen hengitys meni vaikeaksi. Nostin sen syliin, mutta sen pää painui jatkuvasti alas, ei vaan jaksanut pitää enään pystyssä.

Laskin pienen pupun takaisin boksiin, ja sanoin että me lähdetään kotiin seuraamaan tilannetta. Kaikki tuli jotenki hirveän äkkiä, en ollu osannut olettaa tällaista tilannetta.. Vaikka aiemmin kotonakin Safiirilla oli kyllä tullut pari kertaa tällainen "hengästyminen", eli saattoi yhtäkkiä vaan lyödä maate, ja antoi jopa mun silittää silloin (joka on oikeasti harvinaista Safiirille..)
Jäin vielä hetkeksi tuijottaan että koheneehan Saffen kunto, mutta ei se kohonnut. Hengitys meni vaan raskaammaksi kokoajan.. Eläinlääkäri antoi mun tehdä itse päätöksiä, mutta lopulta mun oli pakko sanoa itse että Saffe täyty päästää tuskistaan, tajusin ettei se tästä voisi kuitenkaan enää parantua :(

Oli ihan hirveetä sanoa ääneen ne sanat eläinlääkärille.. Tuntu silti että se oli enään ainoa oikea ratkaisu.. Olihan Safiiri kestänytkin jo kaikkea vuoden aikana, se että sillä oli nyt suuri kasvain mahassa ja kenties etäpesäke keuhkoissa, oli kuitenki liikaa.

Meidän koko poppoo kaipaa valtavasti Safiiria... Vaikka se oli pieni ja ujo puputyttö, se jättää ihan valtavan aukon meidän kanilaan ja sydämmiin. Tuntuu tosi pahalta mennä pupulaan ja nähdä tuo tyhjä häkki, jota en oo vieläkään pystynyt kokonaan tyhjentämään.

Toisaalta tulee suuri helpotus siitä, että enään Safiirin ei tarvi asua yksin. Ei tarvitse huolehtia hammaspiikeistä tai mistään muustakaan. Tunteet nousee vaan hirveästi pintaan, lisäksi senkin takia että Nupun kuolemasta on ihan pian kulunut vuosi. Kaikki parhaat viedään.. :'( <3

Kiroan kyllä kaikki kasvaimet maanpäällä, en ymmärrä miksi niitä edes tulee. Mikään asia maapallolla ei voi hyötyä niistä.. Suuri huolenaihe tällähetkellä on meidän koirankin tilanne, sillä sattumoisin myös vatsan alueella kasvain (ainakin 90%varmuudella). Ja kun Nupunkin oletettu kuolinsyy oli kasvain, vaikka se ei ollutkaan niin näkyvä, eikä niin suurella varmuudella. Onneksi Peppiinan nisäkasvain ei ole osottanut kasvamisen merkkejä, itseasiassa en ole enää varma onko se edes kasvain, vai voisiko olla vain jotain muuta kudosta? Toivotaan että ei ole, onhan näistä jo kärsittykin!!!

Nyt tuli pitkä teksti, laitetaan perään mun rakkaiden enkeleiden kuva <3
</3

3 kommenttia:

hetaa kirjoitti...

Voiei Manda, voimia tositosi paljon! :(

-Milja kirjoitti...

eikä, pärjäile! :( <3

Henna kirjoitti...

Voi ei :( Oikein paljon jaksamista nyt !

Lisää luettavaa: