26.3.2012

Liminka 24.3.



 
 



Tässä kaikki kuvat mitä kuvasin nlypäivänä. Eli enpä paljo taas kerenny kameranjatkona roikkua. :D
Oli aika muksa päivä, itellä meni päivä sihteerinä. Satuin oleen naaraiden arvostelun sihteerinä, joten pääsin näkemään lähietäisyydeltä kun Bianka tuli pöydälle. :D
Neiti oli eka niin nätisti ja tuomari kehu sen lihaksia ym., mutta sitte se Ankka otti ja näppäsi tuomaria..! Tipahti vähä pisteet sen takia, mutta silti upeesti 93p :)
Palkinnoittakaan ei jääty, tuli sieltä Tuomarin suosikki ja KuMa yleiskunnosta!

Musta tuntuu että vielä joku päivä Bianka osaa olla nätisti pet-näyttelyissä. Nyt se oli jo melkeen nätisti. :) Boksissaki oli rauhallisesti!

23.3.2012

Liminkaan..!

Huomenna pet-näyttelyyn Liminkaan. :) Mukaan lähtee taas vain varmaankin Bianka. Hiuukan pelottaa että mitä tästä tuleepi kun aina se neiti on kärttyilly tuomarille. :D

Kuva jostain aiemmasta nlystä..!

19.3.2012

Pikku-Bianka

<3 joskus kesällä 2011 otettu kuva!

12.3.2012

Elämä jatkuu..!

Ikävät asiat täytyis vaan pyyhkiä mielestä pois ja jatkaa siitä mihin jäätiin, vaikka mikään ei ole siltikään ennallaan.. Onneksi nämä muut puput osaa lohduttaa niin hyvin tilanteessa kuin tilanteessa :)

Meillä oli kynsienleikkuu päivä lauantaina. Samalla pääsi Bianka, Kasperi ja Hande katteleen pihalle vuoronperään valjaissa. :) Ei ollakaan käyty ikuisuuteen pupujen kans ulkoileen. Bianka on vieläkin yksi hirmulisko aina kun se on valjaissa ja mun pitäis nostaa se syliin. Harjoittelua harjoittelua... vieläkin.

Ja Kasperi vaan papanoi. Nostin sen häkistä syliin kynsien leikkuuta varten. Sieltä pyörähti varmaan tuhat papanaa samanaikaisesti.. Kynsien leikkuun jälkeen mun sylistä valui hirveä papanaläjä, kun jollaki oli tullu papanahätä myös selällään ollessaan. :D Seuraavaksi Kaspi sylissä lähin alakertaan pukeen pojulle valjaita. Meidän perässä tuli taas papanavana. Päästiin pihalle, ja kyllä näki mistä Kasperi oli menny. EN TAJUA! Mistä sitä papanaa riittä?!

Ja vielä jotain uskomattomampaa tapahtui, kun punnitsin Biankaa meidän keittiövaa'alla. Neiti painaa 1700g. SIIS 1,7kg!!! En meinannu uskoa koko vaakaa, mutta pakko kai se oli.. :D Alle vuosi sitten kun tyty tuli meille niin painoa oli alle 600g. Ja kyllä se pieni oliki.. :)
Lisäksi Bianka siirtyi pupuhuoneeseen asumaan, nyt kun Saffen häkki jäi tyhjäksi..

Vähän kuvia lauantailta.. Pitkästä aikaa uusia, enkä vieläkään saanu kaikkia kuvattua!





9.3.2012

Pariskunta on taas yhdessä

Keskiviikko oli suruntäyteinen päivä. Safiirin aika tuli lähteä Nupun luokse, sinne samalle hyvälle porkkanamaalle. :'(

Lähdin aamulla käyttämään Saffea elänlääkärissä, olettaen että saamme jonkin lääkekuurin, ja kaikki vaivat menee ohi. Mutta elämä ei olekaan sitten aina niin yksinkertaista ja helppoa.
Eläinlääkäri huomasi Safiirilla vatsan kohdilla suuren patin joka oli ilmeisesti kasvain. Ja olihan se valtava kun sitä itsekin koitin. Sen on täytyny kasvaa hurjaa vauhtia, sillä en ollut aiemmin sitä huomannut. :(

Safiirin ruuminlämpö oli melko alhainen kun se mitattiin. Lääkäri kuunteli Saffen keuhkoja ja oli huolestuneen näköinen, ei kuulemma kuulostanut normaalilta. Pöydällä ollessaan Safiiri hengästyi hirveästi, ja sen hengitys meni vaikeaksi. Nostin sen syliin, mutta sen pää painui jatkuvasti alas, ei vaan jaksanut pitää enään pystyssä.

Laskin pienen pupun takaisin boksiin, ja sanoin että me lähdetään kotiin seuraamaan tilannetta. Kaikki tuli jotenki hirveän äkkiä, en ollu osannut olettaa tällaista tilannetta.. Vaikka aiemmin kotonakin Safiirilla oli kyllä tullut pari kertaa tällainen "hengästyminen", eli saattoi yhtäkkiä vaan lyödä maate, ja antoi jopa mun silittää silloin (joka on oikeasti harvinaista Safiirille..)
Jäin vielä hetkeksi tuijottaan että koheneehan Saffen kunto, mutta ei se kohonnut. Hengitys meni vaan raskaammaksi kokoajan.. Eläinlääkäri antoi mun tehdä itse päätöksiä, mutta lopulta mun oli pakko sanoa itse että Saffe täyty päästää tuskistaan, tajusin ettei se tästä voisi kuitenkaan enää parantua :(

Oli ihan hirveetä sanoa ääneen ne sanat eläinlääkärille.. Tuntu silti että se oli enään ainoa oikea ratkaisu.. Olihan Safiiri kestänytkin jo kaikkea vuoden aikana, se että sillä oli nyt suuri kasvain mahassa ja kenties etäpesäke keuhkoissa, oli kuitenki liikaa.

Meidän koko poppoo kaipaa valtavasti Safiiria... Vaikka se oli pieni ja ujo puputyttö, se jättää ihan valtavan aukon meidän kanilaan ja sydämmiin. Tuntuu tosi pahalta mennä pupulaan ja nähdä tuo tyhjä häkki, jota en oo vieläkään pystynyt kokonaan tyhjentämään.

Toisaalta tulee suuri helpotus siitä, että enään Safiirin ei tarvi asua yksin. Ei tarvitse huolehtia hammaspiikeistä tai mistään muustakaan. Tunteet nousee vaan hirveästi pintaan, lisäksi senkin takia että Nupun kuolemasta on ihan pian kulunut vuosi. Kaikki parhaat viedään.. :'( <3

Kiroan kyllä kaikki kasvaimet maanpäällä, en ymmärrä miksi niitä edes tulee. Mikään asia maapallolla ei voi hyötyä niistä.. Suuri huolenaihe tällähetkellä on meidän koirankin tilanne, sillä sattumoisin myös vatsan alueella kasvain (ainakin 90%varmuudella). Ja kun Nupunkin oletettu kuolinsyy oli kasvain, vaikka se ei ollutkaan niin näkyvä, eikä niin suurella varmuudella. Onneksi Peppiinan nisäkasvain ei ole osottanut kasvamisen merkkejä, itseasiassa en ole enää varma onko se edes kasvain, vai voisiko olla vain jotain muuta kudosta? Toivotaan että ei ole, onhan näistä jo kärsittykin!!!

Nyt tuli pitkä teksti, laitetaan perään mun rakkaiden enkeleiden kuva <3
</3

5.3.2012

Kukkuluuruu

Pitkästä aikaa pukkaa tekstiä blogiin... :) Olen nyt hiihtolomalla kotona niin pääsee vihdoin oleen pupujen kanssa.
Lähinnä taas ollaan eletty huonojen uutisten kanssa, kun Safiirin tila on taas niin epävakaata :( Alkuvuodesta sillä oli vieläkin välillä hammasongelmia, mutta jostain syystä ne katosi ennenkuin päästiin edes eläinlääkärille.
Seuraava vaiva iski pikkuhiljaa viime viikon aikana. Safiirilla aamusin saattaa alkaa huippaamaan päässä, ja hitusen on pää kääntynyt vasemmalle. Korvatulehdusta siis kenties. Eläinlääkäriin lähetään heti ku pääsee!
Saffella olis 7-vuotis synttärit 23.3. Toivotaan että kaikki menee sen osalta hyvin, jotta saahaan juhlia :) Neiti onkin tähän mennessä meidän vanhimmaksi eläny pupu.
Nupun pois menosta alkaa tuleen vuosi täyteen.. :(

Takapakkeja tulee aina, mutta harmittaa hirveästi ku odotin tästä vuodesta mukavempaa vuotta.. Ja kun kaiken kukkuraksi meidän 11-vuotias koira on ollut samaten huonossa kunnossa. Aika varma diagnoosi on kasvain mahassa..

No, pitää olla iloinen sitten kaikista pienistä asioista! :) Voi kun saisin itteäni niskasta kiinni ja alkasin taas kuvailemaan ahkerammin. Millonkohan viimeksi oon ees koskenu kameraan. Eli tähän blogitekstiin tulee edelleen jotain vanhoja kuvia, uusia odotellessa.

Meemeli 2010 keväällä

silmien punasuuden poisto vähä epäonnistunu. :D Kuva v. -09

Lisää luettavaa: