30.11.2011

28.12.2007

Käyköhän näin myös 2011 jouluna! Lunta odotellaan jo kovasti...

27.11.2011

26.11.2011

Täällä tuulee, tuuleeko siellä?

Tältä näytti tänään meidän kodin viereinen metsä..!

Arkistojen kätköistä 2..

Kuvassa Meemeli, ja Jessa jamora :D Voi että tuo
keltamusta on sitte niin kaunis väritys!

22.11.2011

Esittelyssä: KASPERI

Vir. nimi: - (edellisessä kodissaan taisi olla Niksu/Hipsu, en muista :D)
Kutsumanimi: Kasperi
Lempinimet: Kaspi, Paspi, Pasperi, Kapseli
Syntynyt:  01/08/2007 (tarkka synttäripäivä ei ole tiedossa, tämä on arvio..)
Rotu: Risteytys
Väri: Luonnonkeltainen x-kirjava
Kasvattaja: Eeva Yrjänäinen? Sain tuon nimen kodista josta haimme Kasperin.
Kasperin vanhemmista ei ole tietoa. Nipsu on Kasperin sisko!

Kasperin lempipuuhaa: Nukkua potassa, syödä potassa, nukkua nurin päin käännetyn maalipurkin päällä..  Kaspi rakastaa myös kaivaa!
Kasperin lempiruoka: Kasperi on "kaikkikäy"-poika. Sillä ei ole erityistä lemppariruokaa, mutta tykkää parsakaalesta ja banaanista!
Kasperin hassu tapa: Pienenä Kasperi oli ihan hulluna kihveliin ja harjaan. Se ei antanu hetken rauhaa siivotessa, vaan roikkui kiinni harjassa ja kuoputti sitä. :D Yleensäkin se tykkää kuoputtaa esineitä tassuillaan.
Kasperin paras kaveri: Peppiina (asuvat yhdessä)
Kasperin luonne lyhyesti: Laiska, rento löntystelijä, säikkyy helposti. Erittäin kiltti mies! Osaa silti pitää  Peppiinan kurissa.. ;)
Mistä Kasperin muistaa? Nallekarhumaisesta ulkonäöstä ja luonteesta.. :D Ja mitkä nappisilmät <3
Kasperin paheet: Papanat. Kaspi on varsinainen Papanavaara!! Joka askeleella sillä tipahtaa yks papana, ja auta armias ku otat herran syliin (papanavyöry). Lisäksi sillä on paha tapa sylissä, se koittaa jatkuvasti saada jotain suuhunsa, yleensä se mussuttaa omaa tassuaan.
Temput joita Kasperi osaa: Pyöri, nouse ja pusu. Kasperi on hyvä pyörimistempussa. :)
Miten Kasperi tuli meille? Näin Apulassa ilmoituksen, jossa myytiin uroskania. Meille oli tulossa jo Hande, mutta jostain kumman syystä kiinnostuin tuosta ilmoituksesta. Taka-ajatuksena oli kaveri Pepille tai Taminelle. Otin yhteyttä, ja kuvia saadessani en voinu enää kieltäytyä ottamasta..! Lisäksi perheellä oli kiire päästä kaneista eroon, ja mun täytyi tyyliin tehdä päätös yhden illan aikana.  Niin me sitten haettiin tuo hulivili kotiin.. <3
Minä ja Kasperi: Kasperista kehittyi pikkuhiljaa erittäin tärkeä kani mulle. Ehkä eniten siihen on vaikuttanut se, että mulle tuli tunne siitä että "kesytin" tuon nuorena niin villin pojankoltiaisen, ja siitä tulikin ihana lössykkä joka rakastaa rapsutusta ja ihmisiä. Meille tullessaan se oli melko viliveikko, ruikki jatkuvasti, puras mua kerran naamasta, ei tykännyt ihmisten kosketuksesta. Tuhos kaiken mitä eteen tuli. Olin jo jossain välissä 100% varma että tästä ei tuu mitään, Kasperin ottaminen oli virhe.. Nuo onneksi osottautui harhaluuloksi, ja kaiken jälkeen mun ihana oma Paspipallura alkoi nauttia siitä kun sitä silitti ja sitä hemmotteli herkuilla!
En tiedä menikö se jo överiksi, kun äijästä tulikin yhtäkkiä ihan pehmo ja tommonen lössykkä. :D Ja Kaspi se on ehottomasti meijän pupuista se laiskimus. :D


16.11.2011

Ihaninta on kattoa ku puput syö.. :D

Oi onnen päivää!!

Aiemmassa kirjotuksessa kerroin tuosta eilisestä eläinlääkärireissusta (Safiirilta katkottiin hammaspiikit).
Safiirin rauhotuksesta herääminen eilen oli melko tuskaisan näköstä, se narskutteli kivuissaan hampaita, ja välillä poukkoili ympäri häkkiä kaatuillen. Jouduin oleen sen kanssa häkissä, ja aina se rauhottui kun sitä silitti ja otti sen lähelle. Vaikka Safiiri ei koskaan ole ollu mitenkään ihmisläheinen kani, vaan tykännyt olla omissa oloissaan.

Illalla kaikki muuttui niin paljon paremmaksi, Safiiri alkoi maisteleen innolla ruokia mitä se ei ole tehnyt yli viikkoon! Se on välillä syönyt mutta hyvin vähän, joka sitten johtui siitä että sille teki kipeää purra ruokaa.

Ja tänään aamulla ruoka maistui vielä paremmin! <3 Voi luoja että voi itsekin olla niin onnellinen noinkin "pienestä". Jostakin syystä olin mielessäni jo heittäny lapion ojaan Safiirin suhteen. Jotenkin Nupun tapaus kaivas mieltä, kun se vain meni huonommaksi ja huonommaksi aina, eikä sille löytynyt mitään syytä. Kunnes kaikki loppui..
Jotenki pelkäsin ja ajattelin että näin käy Safiirilleki. Siksi tää varmaan on niin suuri helpotus kun tuli vähän yllätyksenä että Safiiri parani näin nopeasti, ja että kaikelle löytyi syy!

Onneksi välillä tapahtuu hyviäkin asioita. :) Lisäksi mun on pakko mainita yks mun päivän piristäjä, nimittäin Bianka. Se on ollu mulle ihan valtava apu ja onni tänä vuonna <3 Toki siitä on oma riesansa kun se on pieni kiukkuinen jänis toisinaan, mutta kun suuren osan ajasta se on se ihana superiloinen ja rakastava pupunalku.  Parasta ehkä siinä on sen energisyys, tulee itellekki reippaampi olo :D
Näyttelyissä ja muutenkin muualla kuin kotona siitä tosin näkee vain sen pienen kiukkuisen jäniksen. :D


15.11.2011

Saffe hammaslääkärissä

Tänään oli pelottava päivä...

Pistin viikonloppuna sähköpostin eläinklinikka Niveleen taas. Viimeksihän me oltiin siellä 2vkoa sitten Peppiinan kanssa! Saimme ajan tälle päivälle, eli tiistaille.

Kaikki lähti siitä kun Safiiri alkoi syödä huonosti. Viikon aikana se kerkesi laihtua ja välillä taas saada vähän massaa. Välillä se ei syönyt yhtään mitään, ja välillä söi mm vain. pellettiä, puuroa, persiljaa ja paahtoleipää.

Huomasimme iskän kanssa molemmat että välillä Safiiri hieroi suutaan tai pyöritteli sitä muuten omituisesti. Hammaspiikkiepäily iski.. Samalla Saffe alkoi myös istua paljon juomapullon ääressä.

Lopulta oli pakko tehdä asialle jotain kun aamun, illan ja vielä seuraavan aamunkin ruoat jäi kokonaan syömättä. Onneksi päästiin hetimmiten lääkärille!
Edellisenä iltana kokeilin Safiirin leukaa ja huomasin siellä patin. Säikähin että onko kyseessä sittenkin kasvain tai pasteurella paise...

No, onneksi tuo mun kasvain ja paise-epäily kumoutui heti eläinlääkäriin päästyä! Patti olikin pienempi kuin luulin, ja se oli vain ihossa kiinni. Ilmeisesti katoaa ajanmyötä, saattoi olla jonku tapaturman jälkiä.
Selvitettävä kuitenkin oli mistä syömättömyys johtuu. Piti päästä käsiksi takahampaisiin!

Eläinlääkäri sitten antoi Safiirille annoksen rauhoituslääkettä, mutta pelkäsi että vanhalla, ja stressaavalla kanilla hiemankin liian suuri määrä ainetta voi olla kohtalokas. Kyllä mua taas jännitti.. Onneksi ell oli taitava arvioimaan ja sitä ainetta meni just sopivasti!

Safiiri nukahti, ja hengitys oli tasaista. Melko hurjan näköstä on kun pienen kanin suuhun tungetaan ties mitä työvälineitä jotta ne takahampaat näkyisi. Olin tosi helpottunu, kun sieltä lopulta löyty ne hammaspiikit! Siis helpottunu sen takia, että löytyi syy joka pystytään korjaamaan. :)

Piikit napsahteli poikki ja ell vielä viilasi hampaat tasaisiksi. Sain itsekin kurkata miltä nuo kiusat näyttävät, ja aika hurjia piikkejähän ne oli. On kuulemma ollu pahempiakin. Mutta olihan nämäkin jo siinä vaiheessa että Safiiri pysty hädintuskin syömään!
Kieleen oli tullut pieniä rikkoumia noiden takia.

Oonkohan koskaan lähteny noin hyvillä mielin eläinlääkäristä. :) Tosin eihän tää vielä oo ohi, tällähetkellä oottelemma täälä että Safiirin nukutusaine häviäis.
Se on ollu pökkyräinen jo parin tunnin ajan. Juuri äsken alkoi juomaan vettä pullosta, ja lipitys kuuluu vieläkin.. Eikä tässä tietenkään kaikki, mehän tiiämme että hammaspiikit on kovia uusiutumaan. :/
Voin jo nyt tosin sanoa, että jos piikit alkaa tulla liika tiheään, ei me voida jatkaa tuota eläinlääkärillä ravaamista. Safiiri stressasi tästä ekastakin kerrasta todella paljon. Rauhoituksesta herääminen on sille tuskallista..

Toivotaan että Saffen arki palautuu taas normaaliksi. Meille on riittäny tälle vuodelle kyllä ihan tarpeeksi ongelmia!!!!!

Saffe ja minä

13.11.2011

Happy Bunnies -video


RSPCA:lla on muuten paljon muitakin hyviä (ei välttämättä kaneihin liittyviä) videoita Youtubessa!

12.11.2011

Marraskuun meininkiä

Tänään käytiin Limingassa pet-näyttelyssä. Pähkäilin pääni puhki koko eilisillan että kenet nyt otan matkaan, ja ainakin Bianka piti saada, jos tuo tottuis oleen näyttelyissä pikkuhiljaa.
No, lopulta lähti Jippu ja Meemelikin joista vaan Jippu tarkoituksella mukaan, eli ilmoitin sen vaan näyttelyyn :D

Biankan petteily taitaa kuitenki jäädä nyt toistaiseksi, kunhan selviää tuosta murkkuiästään. :D Jos se nyt koskaan menee ohi. Uhitteli niin kauhiasti tuomarille pöydällä että ihan hävetti ja pelotti kattoa vierestä!!
No tuosta huolimatta sai hyvät pisteet, 92,5p (käsiteltävyys 16,5). Muuten niin hieno neiti, mutta turhan kärttynen...! Kuitenki Ankka sitten sai semmoisen leidi erikoispalkinnon :D

Jipulla meni sitte tuttuun Jipputyyliin ihan perusmakeesti, 93p! Mutta yllätyksenä tuli sitte sennunaaraiden LKV1, ja lopulta myös PPK5 (sijoja jaettiin vain 5). :) Onneksi oli turkki hienona, sanosinko että se on se Jipun "valttikortti" petnäyttelyissä.. Ja APUA! Mun "vauvat" kuuluu jo senioriluokkaan :o

Muutenki oli tosi mukava, lepponen näyttelypäivä. :) Ja päästiin ajoissa lähteen kun arvosteluissa ei menny ikuisuutta!
_______________________________________________________________



8.11.2011

European Rabbit Hopping Championship 2011

Löytyi tämmönen linkki. Rullatkaa vähän alaspäin niin tulee kuvia! Eka kuva on ihana :D
http://www.buzzfeed.com/mjs538/the-25-best-pictures-from-the-2011-european-rabbit

7.11.2011

Kahtotaan kenkiä

Hande nuorena

1.11.2011

Elämän kurjia hetkiä..

Nyt se sitten varmistui, Peppiinalla on nisäkasvain. :( Kävimme tänään eläinklinikka Nivelellä (taas) näyttäytyyn, ja eläinlääkäri oli melko varma että kyseessä on kasvain. Tätäpä mää itekin epäilin.
Lääkäri meinasi kuitenkin, että tän ikäiseltä (5,5v) ei ehkä kannata alkaa leikkaamaan kasvainta, etenkin kun ei tiedetä onko se hyvä- vai pahalaatuinen (kasvaimen muodosta ja koosta päätellen pahalaatuinen..).
Seurataan tilannetta ja katotaan kuin nopeasti kasvain etenee. Kuulemma kani voi elää hyvin ilman vaivoja suurenkin kasvaimen kanssa. Mutta tottakai sitten on piikille meno edessä jos hankaloittaa kanin elämää huomattavasti. Ell meinasi että usein kasvain leviää ensinnä keuhkoihin jos on levitäkseen etäpesäkkeinä.

Tähän mennessä Peppi ei ole kertaakaan näyttänyt mitään merkkejä oireilevansa kasvaimesta. Joten koitetaan nyt kuitenkin elää normiarkea ja unohtaa moinen riesa nisässä/mahassa! Jatkuvan tarkkailun alla pitää kuitenkin olla..

Kyllä tämä taitaa olla meidän epäonnenvuosi kanien osalta. :( Onneksi kohta vaihtuupi vuosi, josko tapahtuis jotain hyvääkin.. :)

Kuva vielä meidän reippaasta pikku potilaasta! Eilen pitkästä aikaa muuten harjoittelin Pepin ja Kasperin kanssa temppuja, muistavat vielä varsin hyvin etenkin "pusu" ja "pyöri" käskyt :D

Lisää luettavaa: